Marja-Leena blogi

 15.4.2009

SUURET SAAPPAAT

Istun ensimmäistä kauttani Liperin kunnanvaltuustossa ja hallituksen jäsenenä. Perussuomalaisten menestyminen kunnallisvaaleissa ja henkilökohtainen äänimääräni yllättivät. Lämmin kiitos kaikille minua kunnallisvaaleissa äänestäneille! Sain suuret saappaat täytettäväkseni. Alkumatka on mennyt asioihin paneutumisessa ja työskentelyyn totutellessa. Päätin aloittaa samalla blogin kirjoittamisen. Kyse on eräänlaisesta sähköisessä muodossa olevasta päiväkirjasta. Kirjoitan  siihen vapaamuotoista tekstiä "säännöllisen epäsäännöllisesti". Näin voin viestittää politiikan kuulumisia helposti luettavassa muodossa myös Teille, hyvät kuntalaiset.

Ei ole helppoa aloittaa luottamustoimen hoitaminen yhteiskunnassa juuri vallitsevan laman ja Liperin kunnan alijäämän aikaan. Edessä on talouden tasapainottaminen ja säästöihin kohdistuva linjaus. Perussuomalaisten arvoihin kuuluu rakentaa kuntaa tasa-arvoisesti kaikille kuntalaisille. Jokaisen tulee olla samanarvoinen kunnallisessa päätöksenteossa, olkoonpa hänen asemansa taloudellisesti tai jostain muusta syystä mikä tahansa.

Jostain on aina aloitettava. Muistan ensimmäisen valtuuston kokouksen ja sen alussa pidetyn ”kättely-shown”. Uutena valtuutettuna se hätkähdytti - mietin, tulikohan kaikki käteltyä. Kätteleminen kuuluu valtuuston toimintatapoihin ja edistää yhteistyötä yli puoluerajojen. Ja yhteistyötä tarvitaan juuri nyt, sillä siinä on voimaa. Kannattaakin lähteä siitä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Luottamushenkilötoiminta on siis yhteispeliä oman ja muiden ryhmien välillä.

Vietimme vasta pääsiäisen aikaa. Pitkien vapaiden aikana useimmilla perheillä on aikaa olla yhdessä. Kiireettömyys on paras tapa ladata henkisiä voimavaroja. Minäkin olen pyhien aikana soitellut monille ystävilleni ja tuttavilleni. Kyseltyäni kuulumisia totesin, että joukossa oli myös heitä, joita lomautukset koskevat. Olemme kaikki erilaisia: Toiselle lomautus voi olla huilaamista ja läsnäoloa perheen tai harrastuksen parissa. Toinen taas kokee olonsa tukalaksi, ja perheen taloudellinen tilanne ja arjessa selviytyminen tuottavat päänvaivaa.

Kasvatusalan ammattilaisena lapset ovat lähellä sydäntäni. Perheiden ahdingossa olisi muistettava, että lasten hyvinvointi on paljolti kiinni vanhempien jaksamisesta. Lapsella ei ole kykyä käsitellä aikuisten asioita. Lapsi tarvitsee turvallisuutta. Nyt jos koskaan on pidettävä huoli lähimmäisestä! Usein ei edes tarvita muuta kuin kuuntelemisen taitoa, läsnäolemisen taitoa.

Pääsiäisenä minulla on tapana ostaa tulppaaneja kotiin, joten poikkesin kauppaan. Kassanhoitajalla ei ollut sillä kertaa paras työpäivä, sillä sain osakseni huonoa palvelua. Silloin muistin sanonnan, jota jokaisen kannattaa miettiä vastaavassa tilanteessa: "Ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä!" Pieni ele voi saada aikaan ihmeitä. Laitetaan siis hyvä kiertämään!